CO₂-jalanjälki: kasvimaito vs. lehmänmaito

Kasvimaito on ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lehmänmaito. Näin kuulee usein, mutta kuinka suuri ero oikeasti on? Ja onko sillä väliä, minkälaisen kasvimaidon valitset?

Lyhyt vastaus on: kyllä, ero on suuri.

Pidempi vastaus on: se riippuu siitä, mitä mitataan. CO₂-päästöt ovat tärkeitä, mutta ne eivät kerro koko kuvaa.

Numerot

Yksi alan viitatuimmista tutkimuksista on Pooren ja Nemecekin tutkimus, joka julkaistiin Science-lehdessä vuonna 2018. Tutkijat analysoivat tuhansien ruoantuottajien ympäristövaikutuksia eri puolilla maailmaa ja vertailivat kolmea tekijää: hiilidioksidipäästöjä, maankäyttöä ja vedenkulutusta.

Maitotyyppi	CO₂ (kg/litra)	Maankäyttö (m²/litra)	Vesi (litraa)
Lehmänmaito	3,2	9,0	628
Kauramaito	0,9	0,8	48
Soijamaito	1,0	0,7	28
Mantelimaito	0,7	0,5	371
Riisimaito	1,2	0,3	270

 

Lähde: Poore & Nemecek (2018), Science

Mikä nousee esiin?

Erot eri maitotyyppien välillä ovat suurempia kuin moni ajattelee.

• Lehmänmaito on heikoin kaikilla kolmella osa-alueella.

Lehmänmaidon 3,2 kg CO₂-päästöt litraa kohti tulevat pääosin kahdesta lähteestä:

1. lehmistä itsestään, sillä ne tuottavat metaania
2. eläinrehun tuotannosta

Maankäyttö on suurta, koska sekä laidunmaat että rehukasvit vaativat paljon tilaa. Myös vedenkulutus on merkittävää: lehmät juovat paljon, ja rehun kasvatus vaatii kastelua.

• Kauramaito on tasapainoisin ratkaisu.

Sen päästöt ovat matalat, se vaatii vähän maa-alaa ja käyttää selvästi vähiten vettä. Kaura viihtyy pohjoisessa ja lauhkeassa ilmastossa eikä yleensä tarvitse keinokastelua. Kokonaisuutta katsottuna kauramaito on kestävin valinta.

• Mantelimaidolla on selvä vesiongelma.

Ilmastopäästöjen osalta se pärjää suhteellisen hyvin, mutta vedenkulutus on korkea: 371 litraa yhtä maitolitraa kohden. Manteleita viljellään paljon Kaliforniassa, jossa vedestä on pulaa. Keskimäärin yhden mantelin kasvattamiseen kuluu noin 12 litraa vettä, mikä tekee tuotannosta ongelmallista kuivilla alueilla.

• Soijamaito pärjää hyvin – yhdellä varauksella.

Ympäristön kannalta soijamaito on hyvä vaihtoehto, mutta alkuperällä on väliä. Etelä-Amerikasta tuleva soija yhdistetään usein Amazonin metsäkatoon. Paikallisesti tai Euroopassa viljellyn soijan jalanjälki on huomattavasti pienempi.

Ero käytännössä

Lehmänmaito tuottaa noin 3,2 kg CO₂-päästöjä litraa kohti. Kauramaito on noin 0,9 kg:ssa. Ero on siis noin 3,5-kertainen.

Konkreettisemmin:

Jos juot kolme litraa maitoa viikossa, se tekee 156 litraa vuodessa.

• Lehmänmaidolla: noin 499 kg CO₂ vuodessa
• Kauramaidolla: noin 140 kg CO₂ vuodessa

Ero on siis noin 359 kg CO₂ henkilöä kohden vuodessa pelkästään maitotyyppiä vaihtamalla.

Vertailun vuoksi lyhyt 1 000–1 500 kilometrin lento tuottaa noin 200–300 kg CO₂-päästöjä matkustajaa kohden. Lehmänmaidon vaihtaminen kauramaitoon säästää siis enemmän kuin tällainen lento – joka vuosi.

Yksi usein unohtuva näkökulma on pakkaus. Kartongit ja muovi lisäävät myös päästöjä, mutta itse maidontuotantoon verrattuna niiden vaikutus on suhteellisen pieni. Ne muodostavat vain pienemmän osan kokonaisjalanjäljestä.

Jos haluat vähentää pakkausten vaikutusta vielä enemmän, siihen on yksinkertainen keino: tee maito itse.

Itse tekemällä jalanjälki pienenee entisestään

Kun teet kasvimaidon kotona, sekä pakkaus että kuljetus jäävät pois. Ostat esimerkiksi kaurahiutaleita suuremmassa pakkauksessa, lisäät hanavettä ja olet valmis.

Kotitekoisen kauramaidon CO₂-jalanjälki on pienempi kuin taulukon 0,9 kg litraa kohti, koska taulukon luvuissa ovat mukana teollinen tuotanto, jatkojalostus ja jakelu.

Mylkyn kaltainen maitokone käyttää lisäksi hyvin vähän sähköä, sillä valmistus kestää noin minuutin. Suurin ympäristöhyöty ei synny sähkönkulutuksesta, vaan kaikesta siitä, mikä jää pois: ei kartonkeja, ei kuljetuksia eikä pakkausten kierrätystä.

Muutama tärkeä nyanssi

Yllä olevat luvut antavat hyvän yleiskuvan, mutta muutama asia kannattaa pitää mielessä.

• Kyse on keskiarvoista.

Luomumaitotilalla laiduntavien lehmien jalanjälki on erilainen kuin suuressa tuotantolaitoksessa. Sama koskee kasvimaitoja: paikallisesti viljelty kaura on kestävämpi vaihtoehto kuin kuivilla alueilla kasvatetut tuontimantelit.

• Ravintoarvolla on merkitystä.

Lehmänmaidossa on enemmän proteiinia kuin useimmissa kasvipohjaisissa vaihtoehdoissa. Jos korvaat proteiinia muulla ruoalla tai lisäravinteilla, laskelma muuttuu hieman, mutta kasvimaito pysyy silti kestävämpänä valintana.

• Ympäristö on muutakin kuin CO₂-päästöt.

Luonnon monimuotoisuus, maaperän terveys ja eläinten hyvinvointi ovat myös tärkeitä tekijöitä. Niille on vaikeampi antaa tarkkoja lukuja, mutta myös näissä maidontuotannon vaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla.

Johtopäätös

Ympäristövaikutusten kannalta kasvimaito on lähes aina parempi valinta kuin lehmänmaito. Kauramaito erottuu kestävimpänä vaihtoehtona, etenkin kun vedenkulutus huomioidaan. Mantelimaito jää heikommaksi suuren vedentarpeensa vuoksi.

Kasvimaidon tekeminen itse vie asian vielä askeleen pidemmälle: ei pakkauksia, ei kuljetuksia – ja täysi hallinta sisällöstä.